En voi todellakaan sanoa yllättyväni, kun Janne Pietarinen aloittaa haastattelun toteamalla päivänsä olleen hyvin monipuolinen ja vaiherikas. Työnkuva Oppiminen ja kehitys peruskoulussa -tutkimusryhmän senioritutkijana sekä Itä-Suomen yliopiston professorina ja filosofisen tiedekunnan dekaanina pitävät miehen kiireisenä. Tapaamiset tuntuvat seuraavan toisiaan, joten kysyn varovasti, tarvitaanko pieni tauko ennen haastattelun alkua. Ei tarvita, vaikka näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että edellistä vierailijaa odottaa jo ovella toinen. Tapaamiset vaihtuvat lennosta seuraaviin, enkä lakkaa ihmettelemästä sitä, miten skarppina ja koko persoonansa peliin laittavana Janne aina kohtaa uuden tilanteen ja ihmisen. Tarkasti aikataulutetun työn hektisyys näkyy ainoastaan kalenterin sivuilla, eikä välity kiireentuntuna kohtaamisissa.
Tietysti minua kiinnostaa heti alkuun, miten Janne on päätynyt tämän hetkisiin työtehtäviinsä ja missä määrin urapolku oli suunniteltu ennakkoon. Janne kertoo opiskelleensa kasvatustieteen maisteriksi luokanopettajan koulutuksessa lähtöajatuksenaan mennä aikanaan kentälle opettajaksi. Graduvaihe oli kuitenkin käänteentekevä. Opinnäytetyön tekeminen muutti tulevaa herättämällä lähtemättömän kiinnostuksen tutkimustyöhön. Tätä aitoa uteliaisuutta ja kiinnostuneisuutta ei voi edelleenkään olla huomaamatta hänen kanssaan keskustellessaan. Valmis maisteri suuntasikin suoraan jatko-opintoihin ja töihin yliopiston opettajankoulutukseen. Työura on sittemmin käsittänyt kaikki tutkijan uran eri vaiheet, opetus- ja tutkimuspainotteisista työtehtävistä tutkimusjohtajan ja nykyisellään professorin ja dekaanin tehtäviin. Sen sijaan, että työura olisi mennyt suunnitelmien mukaan, ovat eteen avautuneet kiinnostavat työtehtävät ohjanneet ja motivoineet uralla eteenpäin.
Kysymys uravaiheen merkittävimmistä vaiheista ja tekijöistä on Jannelle helppo. Tutkimusryhmässä työskentely jo väitöskirjavaiheessa sekä myöhemmin oman tutkimusryhmän rakentaminen ovat paitsi kiinnittäneet edelleen tutkimustyöhön myös edistäneet valtavasti omaa oppimista ja kehittymistä. Yliopistotyö on tarjonnut mahdollisuuden tutkimuksen ja opettamisen niveltämiseen. Hän kertoo olevansa hyvin tyytyväinen nykyiseen työnkuvaansa, jossa yhdistyy lisäksi johtaminen ja kehittäminen. Työ on kokonaisvaltaista ja vaatii tarkkaa ajankäytön hallintaa. Samanaikaisesti eteenpäin vietäviä asioita voi olla useita rinnakkain. Vaativassa työssään Jannea auttaa hänen itsensäkin tunnistamat taidot ja halukkuus yhdessä tekemiseen. Hän kertoo olevansa parhaimmillaan yhteisöllisisissä ongelmanratkaisutilanteissa ja saavansa motivaatiota ja innostusta yhteisistä onnistumisista. Viimeisen päälle joukkuepelaaja!
Mieluisin puheenaihe on kuitenkin oma tutkimusryhmä. Kiinnostavimpia nostoja ryhmän tuloksista Janne mainitsee esimerkiksi oppimisen ja hyvinvoinnin suhteen rakentumisen kouluyhteisössä. Tuloksissa on muun muassa havaintoja siitä, että omaa kuormittumistaan voi oppia säätelemään. Osin jopa kouluyhteisöt näyttäisivät eroavan siinä, kuinka opettajayhteisö pystyy myös yhdessä säätelemään työhyvinvointiaan. Kestävä koulun kehittäminen on koko tutkimusryhmän yhteinen mielenkiinnon kohde, mistä haluttaisiin tietää vielä lisää. Näyttää siltä, että kouluyhteisöt kykenevät eritavoin hyödyntämään esimerkiksi opetussuunnitelmaprosessin virittämiä ideoita omassa kehittämisessään. Se ilmiö, mikä säätelee onnistunutta koulun kehittämistä, on nyt ja tulevaisuudessakin keskeinen.
Janne kokoaa ryhmän tutkimustoiminnan perimmäiseksi pyrkimykseksi hyvän peruskoulun ylläpitämisen ja kehittämisen edelleen kaikille oppilaille ja opettajille. Tutkimusperusteinen ymmärrys koulun kehittämisen suotuisista keinoista tuettaessa rehtoreiden ja opettajien työtä arjessa on myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta merkittävä. Tutkimusryhmän tulevaisuus näyttäytyy Jannen puheessa lupaavana ja luotto yhdessä tekemiseen on vahva. Viiden vuoden kuluttua hän uskoo useiden tohtorikoulutettavien saaneen töitään valmiiksi ja ryhmän jatkavan mielenkiintoisten tutkimuskysymysten ratkaisemista hyvällä otteella. Niin kauan kuin ihmettelevä, kyseenalaistava ja uuden oppimista aktivoiva tekemisen tapa säilyy keskeisenä ryhmän toimintaa määrittelevä orientaationa, jatkaa ryhmä vahvana eteenpäin!
Teksti: Katariina Räsänen
Kuva: Yle