Kuinka koulun toimijat kokevat opetussuunnitelman koherenssin ja miksi sillä on väliä?
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet uudistettiin Suomessa 2014 ja paikallisen kehittämistyön jälkeen uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön kouluissa 2016. Uusi opetussuunnitelma on herättänyt paljon keskustelua niin uudenlaisten oppimismuotojen toteuttamistavoista kuin ylipäätään koulujen ja oppilaiden tulevaisuudesta. Yksi Suomen koulutusjärjestelmän kansainvälisesti erottuvia piirteitä on paikallinen kuntien, koulujen ja opettajien mahdollisuus vaikuttaa kouluissa toteutettavaan opetussuunnitelmaan. Opetushallituksen laatimat kansalliset opetussuunnitelman perusteet toimivat laajana velvoittavana ja ohjaavana dokumenttina. Opetussuunnitelman perusteet tarjoavat raamit, joiden kehyksissä luodaan paikallinen opetussuunnitelma painottaen paikallisia tarpeita, ympäristöjä ja mahdollisuuksia. Tällaisen uudistuksen toteuttaminen vaatii kuitenkin riittävän yhteisen ja eheän näkemyksen rakentamista koulujärjestelmän eri tasoilla sekä tasojen välillä, jotta opetussuunnitelman yhteiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa koulujen arjessa. Riittävän jaettu ymmärrys opetussuunnitelmasta on tärkeää, jotta voidaan varmistaa tasa-arvoiset mahdollisuudet oppimiseen ympäri maan.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että opetussuunnitelmauudistusten toteuttaminen ei ole yksinkertaista. Opetussuunnitelmadokumentin uudistaminen ei vielä itsessään tuota uutta ymmärrystä koulujärjestelmän toimijoille eikä uudenlaisia opettamisen ja oppimisen tapoja luokkiin. Keskeistä uudistuksen onnistumiselle on se, kuinka opetussuunnitelmaa tulkitaan ja edelleen kehitetään käytännöiksi paikallisissa konteksteissa. Uudistuksen toteuttamista voivat vaikeuttaa esimerkiksi pirstaloituneet näkemykset opetussuunnitelman sisällöistä tai epäselvyys siitä, mihin opetussuunnitelma pyrkii koulun kehittämistä suuntaamaan. Opetussuunnitelman koherenssin – eli yhtenäisyyden, linjakkuuden ja johdonmukaisuuden – on sen sijaan todettu tukevan oppimista ja koulujen kehittämistä. Tarkastelin väitöskirjassani, miten toimijat koulujärjestelmän eri tasoilla kokivat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.
Tutkimuksessa tarkasteltiin millaisista tekijöistä eheä ja johdonmukainen opetussuunnitelma muodostuu sekä millaisena toimijat koulujärjestelmän eri tasoilla sen kokivat. Lisäksi tutkittiin, onko kokemus opetussuunnitelman perusteiden koherenssista yhteydessä siihen, miten sen ajateltiin vaikuttavan kouluun arkisen kehittämisen tasolla. Väitöstutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Tutkimus toteutettiin tilastollisilla menetelmillä hyödyntäen sekä muuttuja- että yksilölähtöisiä analyysimenetelmiä. Aineistoa kerättiin kyselylomakkeilla kolmelta koulujärjestelmän tasolta: 1) kansallisen tason toimijoilta, jotka olivat mukana opetussuunnitelman perusteiden kehittämisessä; 2) paikallistason opetussuunnitelmatyöryhmiin osallistuneilta toimijoilta, sekä 3) peruskoulun opettajilta kahdella kerralla opetussuunnitelman toteuttamisen alkuvaiheessa.
Tulosten perusteella opetussuunnitelman koherenssi koulun toimijoiden kokemana koostuu kolmesta ulottuvuudesta: 1) tavoitellun suunnan johdonmukaisuudesta, 2) opetusta eheyttävästä lähestymistavasta sekä 3) tavoitteiden, sisältöjen ja arvioinnin linjakkuudesta. Vastaajat kokivat, että opetussuunnitelma oli vahvimmillaan tukiessaan opetusta eheyttäviä toimintatapoja, kun taas kehittämisen suunnan johdonmukaisuus koettiin heikoimmaksi. Tämä voi tarkoittaa, että opetussuunnitelman merkitys opettamisen ja oppimisen eheyttämisen kannalta nähtiin selkeänä, mutta opetussuunnitelman suurten linjausten selkeyden tai merkityksellisyyden suhteen on koettu epävarmuutta. Kokonaisuudessaan koherenssi koettiin heikommaksi edettäessä kansallistasolta paikallistasolle sekä lopulta koulujen arkeen. Voi olla, että kehittämistyö monimutkaistuu paikallisesti ja koulujen arjessa toimijat kohtaavat haasteita, joita kansallisessa opetussuunnitelmatyössä ei ole osattu huomioida. Vaikka yleisesti ottaen näkemykset opetussuunnitelman perusteista ja uudistuksen vaikuttavuudesta koulun kehittämisessä olivat melko myönteisiä, jatkossa olisi erityisen tärkeää kiinnittää huomiota yhteisen näkemyksen rakentamiseen kehittämistyön suunnasta koulujärjestelmän eri tasoilla ja niiden välillä.
Tulokset tarjosivat myös tarkempaa tietoa yksilöllisistä eroista koetussa koherenssissa. Vastauksista löydettiin kaksi opetussuunnitelmasta ja uudistuksesta eri tavoin ajattelevaa ryhmää kansallisen ja paikallisen tason toimijoiden keskuudesta. Paikallistason toimijat kuuluivat todennäköisemmin siihen ryhmään, joka koki opetussuunnitelman suunnan vähemmän johdonmukaiseksi. Samalla tämän ryhmän uskomukset uudistuksen vaikutuksesta koulun arjen kehittämisessä olivat heikommat. Tämä voi viitata siihen, että uudistustyön edetessä kansallisten opetussuunnitelman perusteiden laatimisesta paikallisten opetussuunnitelmien laatimiseen, käsitykset opetussuunnitelman suurten linjausten johdonmukaisuudesta alkavat rakoilla. Opetussuunnitelman suunnasta ja uudistuksen tarkoituksesta voitaisiinkin käydä laajempaa neuvottelua paikallisten toimijoiden kanssa.
Opettajien vastausten perusteella tunnistettiin viisi toisistaan eroavaa koetun koherenssin ryhmää. Koettu koherenssi myös kehittyi näissä ryhmissä eri tavoin vuoden aikana opetussuunnitelman toteuttamisen alkuvaiheissa. Tulokset viittaavat siihen, että koettu koherenssi on yksilöllistä sekä kehittyy vuorovaikutuksessa arjen koulutyön kanssa. Uuden opetussuunnitelman käyttöönoton alkuvaiheessa koulun arki tarjoaa mahdollisuuden kokeilla opetussuunnitelman toteutusta käytännössä. Tässä kehitystyössä opettajat kokevat niin onnistumisia kuin ristiriitaisiakin lopputuloksia. Opettajien erilaiset näkemykset saattavat tarkoittaa, että opettajat tarvitsevat erilaista tukea uuden opetussuunnitelman viemisessä arkiseen opetustyöhön. Tarpeet voivat myös vaihdella kehitystyön ja opetussuunnitelman toteuttamisen aikana, joten opettajien opetussuunnitelmaosaamista ja kehittämistyötä olisi tärkeää tukea myös sen jälkeen, kun opetussuunnitelma on otettu käyttöön.
Väitöstutkimuksen tulosten perusteella se, millaisena toimijat kokivat opetussuunnitelman koherenssin, oli yhteydessä siihen, kuinka he arvioivat uudistuksen tukevan koulun kehittämistä. Eli opetussuunnitelman koherenssi näyttää tukevan merkityksellistä ja jatkuvaa koulun kehittämistä, esimerkiksi opettajien sitoutumisen, kehittämistyön merkityksellisen suuntaamisen ja paikallisesti toimivan kehittämistyön muodossa. Siksi koherenssin rakentaminen on tärkeää koulujärjestelmän joka tasolla sekä tasojen välillä. Kehittämistyössä voitaisiin pyrkiä esimerkiksi tietoisesti tunnistamaan yhteyksiä ja linjakkuutta opetussuunnitelman sisällöissä, sekä pohtia kuinka tätä yhtenäisyyttä kehitetään paikallisessa opetussuunnitelmassa sekä koulun tasolla, arjen toteutuksessa. Myös yhteisestä suunnasta ja koulun tärkeimmistä tehtävistä neuvotteleminen paitsi kansallisella tasolla myös koulun ammatillisen yhteisön kesken voisi edistää sitoutumista yhteiseen kehittämistyöhön. Koherenssin rakentamista tulisi tukea tarjoamalla riittävästi mahdollisuuksia ja resursseja yhtenäisen ymmärryksen rakentamiselle, sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti.
Jenni Sullanmaan väitöstilaisuus toteutettiin etäyhteydellä. Vastaväittäjänä toimi professori Jan van den Akker ja kustoksena professori Kirsi Pyhältö.
Väitöskirja on luettavissa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/313551
Teksti: Jenni Sullanmaa