Opetussuunnitelmauudistus on monimutkainen prosessi, ja sen onnistuminen riippuu monista tekijöistä koulujärjestelmän eri tasoilla (kts. linkki). Uudistamisprosessia ja sen onnistumista säätelee suuri joukko erilaisia tekijöitä, kuten rakenteet, resurssit, yhteistyö, osaaminen ja asenteet. Erityisesti se, missä määrin nämä säätelijät tukevat toisiaan, on merkityksellistä uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Uudistusta johtavien toimijoiden, kuten kouluhallinnon virkamiesten, näkemykset näistä säätelijöistä ohjaavat keskeisesti sitä, millaiseksi uudistustyö muodostuu, eli millaisia rooleja eri toimijoille mahdollistuu, millaisia resursseja uudistustyössä hyödynnetään ja millaisia haasteita puskuroidaan.

Tutkimuksessamme tarkastelimme kouluhallinnon virkamiesten näkemyksiä uudistuksen säätelijöistä eli uudistustyötä edistävistä ja haittaavista tekijöistä ja uudistamisen strategiasta sekä sitä, missä määrin virkamiehet kokivat uudistuksen onnistuneena. Tutkimuksemme oli monimenetelmällinen; haastattelimme kouluhallinnon virkamiehiä ja he täyttivät kyselylomakkeen. Kuvioon 1. on koottu virkamiesten tunnistamat säätelijät eri tasoilla.

Kuvio 1. Opetussuunnitelman perusteiden uudistamistyön säätelijät eri tasoilla

Virkamiehet tunnistivat koulujärjestelmän tasojen merkityksen opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa

Virkamiehet tunnistivat opetussuunnitelmauudistusta edistäviä ja estäviä tekijöitä kansalliselta tasolta aina koulutasolle saakka. Virkamiehet nimesivät myös monipuolisesti erilaisia säätelijöitä: rakenteita ja resursseja (esimerkiksi koulutuspolitiikka, uudistukselle varatut taloudelliset resurssit ja aika), yhteisöllisiä (yhteistyön järjestäminen) ja yksilöllisiä (osaaminen, asenteet) tekijöitä.

Virkamiehet arvioivat myös, että uudistuksessa hyödynnettiin vastavuoroista koulun kehittämisen strategiaa. Käytännössä heidän näkemystensä mukaan uudistustyössä muutosten johtaminen, eli esimerkiksi tehokas tiedonkulku ja selkeä roolijako, tuki yhteistä tiedonrakentelua, eli eri toimijoiden osaamisen, kokemuksen ja asiantuntemuksen hyödyntämistä. Se, missä määrin virkamiehet kokivat, että opetussuunnitelman perusteita uudistettiin vastavuoroista koulun kehittämisen strategiaa hyödyntäen, oli yhteydessä myös uudistuksen kokemiseen onnistuneena.

Koulujärjestelmän eri tasojen erilaiset roolit opetussuunnitelman perusteiden uudistamistyössä

Siitä huolimatta, että virkamiehet arvioivat, että uudistamisen strategian vastavuoroiseksi, he tunnistivat säätelijöitä epätasaisesti eri tasoilla: He painottivat hallintotason säätelijöitä ja nimesivät vähemmän säätelijöitä kansallisella ja paikallisella tasolla. Kansallisella tasolla virkamiehet raportoivat pääasiassa uudistusta haittaavia tekijöitä, kun taas hallinto- ja paikallistasoilla he tunnistivat enimmäkseen edistäviä tekijöitä. Virkamiehet tunnistivat myös erilaisia säätelijöitä eri tasoilla: kansallisella tasolla he nimesivät rakenteita ja resursseja ja hallinto- ja paikallistasolla he painottivat puolestaan yhteistyön järjestämiseen liittyviä tekijöitä. Tulokset viittaavat siihen, että virkamiehet tunnistivat eri tasojen roolit erilaisiksi: kansallinen taso näyttäytyy virkamiesten käsityksissä passiivisena, uudistusta pääasiassa haittaavana tahona, kun taas hallintotaso näyttäytyi aktiivisena, uudistusta ensisijaisesti edistävänä toimijana. Paikallinen taso näytti niin ikään pääsääntöisesti edistävän opetussuunnitelman perusteiden uudistamisprosessia, mutta tällä tasolla tunnistettiin vain vähän säätelijöitä. Nämä erilaiset roolit ovat todennäköisesti osin seurausta tasojen erilaisista tehtävistä opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa, mutta ne voivat johtaa seuraaviin ongelmiin:

1) Jos joitakin toimijaryhmiä ei tunnisteta uudistustyön voimavaraksi, heitä ei myöskään voida osallistaa optimaalisesti eikä heidän asiantuntemustaan voida hyödyntää. Tällöin koulun arjen kompleksisuus ei välttämättä tule huomioiduksi opetussuunnitelman perusteita uudistettaessa, jolloin saatetaan muotoilla tavoitteita, jotka eivät sovi koulutodellisuuteen.

2) Toimijoiden osallistumista saattaa rajoittaa myös se, jos kehittämistyötä haittaavia tekijöitä, vaikkapa osaamisen puutteita koulutasolla, ei tunnisteta. Kapeat osallistumisen mahdollisuudet voivat haitata omistajuuden kokemuksen rakentumista.

3) Yhden säätelijän tai toimijaryhmän merkityksen ylikorostuminen voi lisätä tämän toimijaryhmän työmäärää, mikä saattaa edelleen kuormittaa näitä opetusalan ammattilaisia.

Tulevissa koulu-uudistuksissa on tärkeää vahvistaa edelleen koulujärjestelmän eri tasojen välistä vuorovaikutusta

Tulokset tarkoittavat ensinnäkin sitä, että opetussuunnitelman perusteiden uudistamisprosessissa on paljon onnistuneita elementtejä: Virkamiehet tunnistavat koulujärjestelmän eri tasojen merkityksen ja nimesivät monipuolisesti erilaisia säätelijöitä. Uudistuksen strategiassa näytti niin ikään yhdistyvän tasapainoisella tavalla muutosten johtamisen ja yhteisen tiedonrakentelun käytännöt. Kouluhallinnon virkamiehet arvioivat uudistuksen myös pääosin onnistuneeksi.

Koulujärjestelmän eri tasojen yksipuolisiin rooleihin opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa on kuitenkin syytä tarttua tulevia koulu-uudistuksia suunniteltaessa. Tulosten perusteella tasojen välistä vuorovaikutusta on tärkeää lisätä jo opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa. Opetushallituksen selvityksen (kts. linkki) mukaan myös kentän toimijat arvostavat avoimuutta ja kommentointimahdollisuuksia, ja toivovat lisää yhteistä pohdintaa ja osallistumisen mahdollisuuksia. Erityisen tärkeää on, että eri tasojen edustajat pohtivat yhdessä, mitä uudistetaan (tavoitteet) sekä sitä miten uudistetaan (keinot).

 

Lue lisää tutkimuksestamme:

Tikkanen, L., Pyhältö, K., Soini, T., & Pietarinen, J. (2017). Primary determinants of a large-scale curriculum reform: National board administrators’ perspectives. Journal of Educational Administration, 55(6), 702–716, https://doi.org/10.1108/JEA-10-2016-0119

Teksti: Lotta Tikkanen

Kuva: Pixabay