Tunteet ovat oppimisen ytimessä. Aiempi tutkimus on osoittanut tunteiden olevan yhteydessä esimerkiksi akateemiseen suoriutumiseen, erilaisten oppimisstrategioiden käyttöön, motivaatioon, ongelmanratkaisuun sekä hyvinvointiin. Näin ollen ei ole kovinkaan yllättävää, että tutkijoiden kiinnostus emootioihin on kasvanut valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2013, aloitellessani väitöskirjatutkimustani, google scholar -haku tuotti termille ”academic emotions” 1700 osumaa. Nyt, vuonna 2019, määrä on yli kaksinkertaistunut. Tunteiden merkitys on noteerattu jopa uudessa opetussuunnitelmassa, jossa sosiaaliset ja emotionaaliset taidot ovat nostettu opetuksen tavoitteiksi.

Vaikka aiempaa tutkimusta akateemisista tunteista on kertynyt, on tutkimus edelleen lasten kengissä. Aiempi tutkimus on keskittynyt tarkastelemaan etenkin tunteiden yhteyttä oppimistuloksiin ja motivaatioon. Tunteet ovat kuitenkin erottamaton osa kaikkea vuorovaikutusta, myös oppimisympäristöissä. Tunteita koetaan ja ne muotoutuvat usein suhteessa toisiin ihmisiin, ne tarttuvat vuorovaikutuksen myötä eteenpäin, siirtyvät tilanteesta toiseen ja säätelevät näin kaikkea kanssakäymistämme. Tunteiden sosiaalinen puoli on kuitenkin jäänyt toistaiseksi muun tutkimuksen varjoon.

Omassa väitöskirjassani keskityin tarkastelemaan akateemisia tunteita keskittyen erityisesti näiden sosiaaliseen ulottuvuuteen. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kahden oppijaryhmän tunteiden samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia. Kohdejoukoksi valitsin opettajaopiskelijat sekä kuudes- ja kahdeksasluokkalaiset peruskoulun oppilaat.  Ensisilmäyksellä opettajaksi opiskelevat ja oppilaat saattavat vaikuttaa melko erilaisilta ryhmiltä. Heitä kuitenkin yhdistää vahvasti oppimisen konteksti: oppilaat oppivat koulussa, kun taas opettajaksi opiskelevat oppivat peruskoulua varten. Opettajaopiskelijat ovat tulevaisuuden opettajia ja näin vastuussa tulevien oppilaidensa emotionaalisten taitojen oppimisesta. Heidän omat tunteet ja niiden värittämät kokemukset opettajankoulutuksen aikana saattavat heijastua myös tulevaan arkeen luokkahuoneessa. Oppilaiden tunteet puolestaan näyttäytyvät merkityksellisinä heidän oppimistuloksille ja motivaatiolle, mutta ovat myös yhteydessä opettajien ja vertaisten emotionaalisiin kokemuksiin koulussa.

Tämä väitöskirja koostuu kolmesta itsenäisestä osatutkimuksesta, joissa hyödynnettiin monimenetelmällistä tutkimusotetta kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimus- ja analyysitapoja käyttäen. Kahdessa ensimmäisessä osatutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan opettajaksi opiskelevien akateemisten tunteiden kirjoa heidän opintopolkunsa aikana sekä akateemisten tunteiden ketjuja ja niiden virikkeitä. Kolmannessa osatutkimuksessa analysoitiin oppilaiden sosiaalisia akateemisia tunteita koulun eri oppimisympäristöissä, opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutuksessa vertaisten kanssa. Seuraavaksi nostan esiin muutaman keskeisen tuloksen väitöskirjastani.

  1. OPPIMINEN PERUSKOULUSSA JA OPETTAJANKOULUTUKSESSA ON EMOTIONAALISESTI VÄRITTYNYTTÄ

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opettajankoulutuksessa ja peruskoulussa opiskeleminen on emotionaalisesti hyvin värittynyttä ja molemmat oppijat kuvasivat valtavan määrän erilaisia tunteita osana oppimisympäristöään. Opettajaopiskelijat ja oppilaat erosivat kuitenkin toisistaan tunteiden laadun osalta. Siinä missä opettajaksi opiskelijat kuvasivat opintopolkuaan hyvin positiivisesti ja kuvasivat kokevansa enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita, oppilaiden oppimisympäristölle leimallista olivat negatiiviset tunteet. Tätä tulosta saattaa selittää se, että opettajaksi opiskelevat ovat erityisen motivoituneita ja valmistumassa unelmiensa ammattiin. Murrosikäiset oppilaat, koulusiirtymän molemmilla puolilla, sen sijaan saattavat nähdä koulunkäynnin rajoittavana ja joka päiväisenä pakkopullana.

  1. VUOROVAIKUTUS ON EMOOTIOIDEN KESKEINEN AREENA

Opettajaopiskelijat ja oppilaat molemmat painottivat sosiaalisia suhteita tunteiden näyttämönä. Etenkin opettaja-oppilas -vuorovaikutussuhde sekä sosiaalinen kanssakäyminen vertaisten välillä nähtiin merkittävinä. Etenkin vertaisvuorovaikutussuhdetta leimasivat usein negatiiviset tunteet ja sosiaalisen tuen puute niin opettajilta, opettajankouluttajilta kuin myös vertaisilta synnytti negatiivisia tunteita oppijoissa.

  1. TUNTEET SIJOITTUVAT MYÖS FORMAALIN OPPIMISEN ULKOPUOLELLE

Opettajaksi opiskelevien akateemiset tunteet sijoittuivat vain harvoin formaalin oppimisen ulkopuolelle. He raportoivat tunteita usein osana pääaineopintoja tai opetusharjoittelussa. Nämä kaksi kontekstia muodostavat opettajan ammatillisen asiantuntemuksen kehittymisen keskiön. Oppilaiden kuvauksissa tunteet sen sijaan sijoittuivat usein luokkahuoneen ulkopuolelle, välituntitilanteisiin.  Näin ollen välitunnit näyttäytyvät oppilaille erityisen merkittävinä ja tulevaisuuden tutkimuksen tulisi pureutua tähän ilmiöön entistä enemmän. Välitunnilla koetut negatiiviset tunteet saattavat esimerkiksi siirtyä oppilaiden mukana luokkahuoneeseen, jolloin he saattavat olla emotionaalisesti kykenemättömiä seuraamaan opettajan ohjeita ja saavuttamaan oppimisen tavoitteita.

Väitöskirjani tulosten pohjalta voin väittää, että kaikessa opetuksessa tulisi pyrkiä emotionaalisesti optimaalisten oppimisympäristöjen luomiseen. Opettajien, kouluttajien ja kehittäjien tulisi vihdoin tunnistaa emootioiden merkitys oppimiselle ja opettamiselle, nähdä vaivaa emotionaalisesti optimaalisten oppimisympäristöjen rakentamiseen ja nostaa tunteet osaksi oppimisen ja opetuksen arkea.

Väitöskirja on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299225

Teksti: Henrika Anttila