Koulun kehittämisen taskukirja

OPPI-tutkimusryhmä julkaisi e-kirjan Koulun kehittämisen taskukirja. Kirja kokoaa käytännölliseen ja helposti lähestyttävään muotoon koulututkimuksen keskeisiä tuloksia sekä tarjoaa selkeän ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan koulun tavoitteelliseen kehittämiseen.

Organizing the IX Conference on Childhood Studies May 10 –12, 2021

 

Our research group has been a part of organizing the IX Conference on Childhood Studies “Childhood and Time” that will be held online on May 10 –12, 2021.

The conference is organized in collaboration with our colleagues from the Tampere Centre for Childhood, Youth and Family Research PERLA, the Finnish Society for Childhood Studies and Tampere university faculty of Education and Culture and faculty of Social Sciences.

Organizing the conference has been an interesting journey as it was first planned to be held live in Tampere during the spring of 2020 but then postponed for a year and now organized online.

Over 400 participants have registered and we are really excited. The presentations include very interesting insights into the field of childhood studies. The keynote speakers Prof. Veronica Pacini-Ketchabaw, Prof. John Potter and Prof. Kaisa Vehkalahti as well as the Panel discussion by Prof. Erica Burman, Dr. Stephanie Olsen, Prof. Spyros Spyrou and Prof. Hanne Warming will be very interesting to hear. We are also eager to see how the online implementation works.

Find out more from the conference website: https://events.tuni.fi/childhood-2020/

Tutkimusryhmämme on mukana harrastustoiminnan Suomen mallin pilotoinnissa

 

Opetus- ja kulttuuriministeriö rakentaa harrastustoiminnan Suomen mallia yhdessä kuntien kanssa. Suomen mallin tavoitteena on tuoda harrastustoimintaa koulupäivän yhteyteen. Kokeilun taustalla on ajatus harrastustoiminnan vaikutuksista hyvinvointiin ja yhdenvertaisuuteen, mallia on otettu Islannista. Suomen mallin pilotoinnissa on mukana myös Lempäälän kunta laajalla ”Harrastava koululainen” -hankkeellaan ja tutkimusryhmämme osallistuu pilottiin arvioinnin ja kehittämisen tukena.

Keskeisenä lähtökohtana Suomen mallille ja Lempäälän ”Harrastava koululainen” -hankkeelle on harrastustoiminnan mahdollistaminen kaikille lapsille ja nuorille.  Toiminnan perustana hyödynnetään Opetus -ja kulttuuriministeriön toteuttamaa laajaa oppilaiden harrastustoivekyselyä. Oppilaille annetaan mahdollisuus vaikuttaa harrastuskerhojen toimintaan ja niihin osallistuminen on täysin vapaaehtoista.

Harrastustoiminnan liittäminen koulupäivän yhteyteen voi tuottaa paljon uudenlaista yhteistyötä ja tuoda formaalia ja informaalia oppimista lähemmäs toisiaan. Harrastuskerhoja järjestetään yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa, mutta kerhoja tulevat ohjaamaan myös koulujen omat ohjaajat.  Uuden toiminnan integroiminen koulupäivän yhteyteen ei ole kuitenkaan täysin mutkatonta. Toiminnan jatkuvuuden ja kehittämisen kannalta on tärkeää saada eri toimijaryhmien ääni kuuluviin, eli miten lapset ja nuoret itse, heidän vanhempansa ja kerhojen ohjaajat, opettajat ja rehtorit kokevat toiminnan järjestämisen.

Tutkimusryhmämme tehtävänä on tuottaa tietoa kehittämistyön tueksi. Keskeisinä tarkastelun kohteina harrastustoiminta lasten koetussa hyvinvoinnissa, ohjaajien ammatillisuuden kehittäminen ja toimivien rakenteiden selvittäminen perheiden ja koulun näkökulmasta.

Lue lisää Lempäälän hankkeesta: https://www.lempaala.fi/uutiset/harrastava-koululainen-lempaala-mukana-harrastamisen-suomen-mallissa/

IRDE webinar: Curriculum Change Across Europe

Inspiring and thought-provoking discussion on curriculum change and COVID yesterday with colleagues from Czech Republic, Cyprus, Portugal, England and Ireland. Despite the national differences we face such a similar problems and share the concern of our students. This collaboration will continue.

New book on Curriculum Making in Europe available!


We are happy to have been a part of editing this new book Curriculum Making in Europe –
Policy and Practice Within and Across Diverse Contexts

emerald2-9781838677381

(more…)

Vahva kouluyhteisö eriarvoistumisen vastavoimana

Marraskuun alkupuolella tutkimusryhmämme osallistui Nuorisotutkimuspäivillä työryhmään ”Koulu ja eriarvoistuva 20-luvun nuoriso”. Teemaryhmässä keskusteltiin koulun mahdollisuuksista edistää nuorten yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksia aikaisempaa pirstaleisemmassa yhteiskunnassa.  

Työryhmän keskustelussa nousi esiin suomalaisen peruskoulun vahvuus. Se, miten koulu edustaa koko yhteiskunnan kirjoa, jossa lapset ja nuoret taustastaan riippumatta kokoontuvat yhteen. Ideaalitilanteessa koulu muodostaa yhteisön, jossa syntyy luottamusta ja ymmärrystä erilaisuutta kohtaan ja jossa oppilaat sosiaalisista ja aineellisista resursseista riippumatta pääsevät täysivaltaisiksi kouluyhteisön jäseniksi. Parhaimmillaan kokemus yhteisyydestä ja samanarvoisuudesta siirtyy yhteiskuntaan. 

Työryhmässä esitettyjen tutkimusten tuloksista nousi kuitenkin esiin, miten esimerkiksi etninen tausta tai perheen taloudellinen asema määrittävät oppilaiden ryhmäytymistä koulussa. Tutkimuksissa havaittiin, että oppilaat hakeutuvat luontaisesti saman mielisten ja samankaltaisten joukkoon. Esimerkiksi oppilaat, jotka tulivat heikosta taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta rakensivat ystävyyssuhteita oppilaiden kanssa, joiden perheillä oli samankaltainen sosiaalinen ja taloudellinen asema. Alaryhmissä oppilaat tukivat toisiaan asenteissa ja toimintamalleissa, jotka vahvistivat kuilua eri taustoista tulevien oppilaiden välillä. Vaikka oppilaan hyvinvoinnin näkökulmasta on aivan keskeistä, että oppilas saa vahvoja osallisuuden ja kuulumisen kokemuksia, vahvojen alaryhmien syntyminen kouluun on haitallista paitsi yksilön myös koko koulun ja yhteiskunnan hyvinvoinnin näkökulmasta. Kokemus eriytymisestä luokkahuoneessa siirtyy helposti yhteiskuntaan, jossa valtavirtaan kuuluvien on vaikea ymmärtää marginaaliin jääneitä, ja joille marginaali näyttäytyy uhkana – ja tosin päin.  

Pyrittäessä ennaltaehkäisemään eriarvoistumisen kehittymistä aivan keskeistä näyttääkin olevan huomion kiinnittäminen kouluyhteisön ja siellä erityisesti oppilaiden keskinäisen vuorovaikutuksen tukemiseenAikaisemmasta tutkimuksesta tiedämme, että yhteisöllisyys ja kouluhyvinvointi rakentuvat paitsi ymmärrettävästi rakennetuista opetuskokonaisuuksista, mutta myös pienistä toistuvista kohtaamisista kouluympäristössä. Erityisesti opettajan rooli kouluyhteisön luojana on kiistaton. Tutkimuksissa on havaittu, että opettajan arvostava ja emotionaalisesti lämmin tapa kohdata oppilas vahvistaa opettajan ja oppilaan välistä suhdetta, mutta ennen kaikkea edistää oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta vahvistaen koko kouluyhteisöä. Olisikin tärkeää, että jokainen opettaja tunnistaisi oman roolinsa merkityksen kouluyhteisön rakentajana ja näkisi systemaattisen kouluyhteisön kehittämisen yhtä tärkeänä tehtävänä kuin oppisisältöihin liittyvien tavoitteiden edistämisen. Tällöin koululla olisi mahdollisuus kehittyä yhteisöksi, jossa oppilaan ei tarvitsisi edistää omaa kuulumisen tarvetta rakentamalla kuilua muihin. Sen sijaan oppilaista muodostuisi toisillensa tärkeä hyvinvoinnin ja oppimisen resurssi.  

 

Teksi: Sanna Ulmanen

Kuva: Pixabay