Koulun kehittämisen taskukirja

OPPI-tutkimusryhmä julkaisi e-kirjan Koulun kehittämisen taskukirja. Kirja kokoaa käytännölliseen ja helposti lähestyttävään muotoon koulututkimuksen keskeisiä tuloksia sekä tarjoaa selkeän ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan koulun tavoitteelliseen kehittämiseen.

Koulu-uudistuksissa tulee vahvistaa koulujärjestelmän eri tasojen välistä vuorovaikutusta

Opetussuunnitelmauudistus on monimutkainen prosessi, ja sen onnistuminen riippuu monista tekijöistä koulujärjestelmän eri tasoilla (kts. linkki). Uudistamisprosessia ja sen onnistumista säätelee suuri joukko erilaisia tekijöitä, kuten rakenteet, resurssit, yhteistyö, osaaminen ja asenteet. Erityisesti se, missä määrin nämä säätelijät tukevat toisiaan, on merkityksellistä uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Uudistusta johtavien toimijoiden, kuten kouluhallinnon virkamiesten, näkemykset näistä säätelijöistä ohjaavat keskeisesti sitä, millaiseksi uudistustyö muodostuu, eli millaisia rooleja eri toimijoille mahdollistuu, millaisia resursseja uudistustyössä hyödynnetään ja millaisia haasteita puskuroidaan.

Tutkimuksessamme tarkastelimme kouluhallinnon virkamiesten näkemyksiä uudistuksen säätelijöistä eli uudistustyötä edistävistä ja haittaavista tekijöistä ja uudistamisen strategiasta sekä sitä, missä määrin virkamiehet kokivat uudistuksen onnistuneena. Tutkimuksemme oli monimenetelmällinen; haastattelimme kouluhallinnon virkamiehiä ja he täyttivät kyselylomakkeen. Kuvioon 1. on koottu virkamiesten tunnistamat säätelijät eri tasoilla.

Kuvio 1. Opetussuunnitelman perusteiden uudistamistyön säätelijät eri tasoilla

Virkamiehet tunnistivat koulujärjestelmän tasojen merkityksen opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa

Virkamiehet tunnistivat opetussuunnitelmauudistusta edistäviä ja estäviä tekijöitä kansalliselta tasolta aina koulutasolle saakka. Virkamiehet nimesivät myös monipuolisesti erilaisia säätelijöitä: rakenteita ja resursseja (esimerkiksi koulutuspolitiikka, uudistukselle varatut taloudelliset resurssit ja aika), yhteisöllisiä (yhteistyön järjestäminen) ja yksilöllisiä (osaaminen, asenteet) tekijöitä.

Virkamiehet arvioivat myös, että uudistuksessa hyödynnettiin vastavuoroista koulun kehittämisen strategiaa. Käytännössä heidän näkemystensä mukaan uudistustyössä muutosten johtaminen, eli esimerkiksi tehokas tiedonkulku ja selkeä roolijako, tuki yhteistä tiedonrakentelua, eli eri toimijoiden osaamisen, kokemuksen ja asiantuntemuksen hyödyntämistä. Se, missä määrin virkamiehet kokivat, että opetussuunnitelman perusteita uudistettiin vastavuoroista koulun kehittämisen strategiaa hyödyntäen, oli yhteydessä myös uudistuksen kokemiseen onnistuneena.

Koulujärjestelmän eri tasojen erilaiset roolit opetussuunnitelman perusteiden uudistamistyössä

Siitä huolimatta, että virkamiehet arvioivat, että uudistamisen strategian vastavuoroiseksi, he tunnistivat säätelijöitä epätasaisesti eri tasoilla: He painottivat hallintotason säätelijöitä ja nimesivät vähemmän säätelijöitä kansallisella ja paikallisella tasolla. Kansallisella tasolla virkamiehet raportoivat pääasiassa uudistusta haittaavia tekijöitä, kun taas hallinto- ja paikallistasoilla he tunnistivat enimmäkseen edistäviä tekijöitä. Virkamiehet tunnistivat myös erilaisia säätelijöitä eri tasoilla: kansallisella tasolla he nimesivät rakenteita ja resursseja ja hallinto- ja paikallistasolla he painottivat puolestaan yhteistyön järjestämiseen liittyviä tekijöitä. Tulokset viittaavat siihen, että virkamiehet tunnistivat eri tasojen roolit erilaisiksi: kansallinen taso näyttäytyy virkamiesten käsityksissä passiivisena, uudistusta pääasiassa haittaavana tahona, kun taas hallintotaso näyttäytyi aktiivisena, uudistusta ensisijaisesti edistävänä toimijana. Paikallinen taso näytti niin ikään pääsääntöisesti edistävän opetussuunnitelman perusteiden uudistamisprosessia, mutta tällä tasolla tunnistettiin vain vähän säätelijöitä. Nämä erilaiset roolit ovat todennäköisesti osin seurausta tasojen erilaisista tehtävistä opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa, mutta ne voivat johtaa seuraaviin ongelmiin:

1) Jos joitakin toimijaryhmiä ei tunnisteta uudistustyön voimavaraksi, heitä ei myöskään voida osallistaa optimaalisesti eikä heidän asiantuntemustaan voida hyödyntää. Tällöin koulun arjen kompleksisuus ei välttämättä tule huomioiduksi opetussuunnitelman perusteita uudistettaessa, jolloin saatetaan muotoilla tavoitteita, jotka eivät sovi koulutodellisuuteen.

2) Toimijoiden osallistumista saattaa rajoittaa myös se, jos kehittämistyötä haittaavia tekijöitä, vaikkapa osaamisen puutteita koulutasolla, ei tunnisteta. Kapeat osallistumisen mahdollisuudet voivat haitata omistajuuden kokemuksen rakentumista.

3) Yhden säätelijän tai toimijaryhmän merkityksen ylikorostuminen voi lisätä tämän toimijaryhmän työmäärää, mikä saattaa edelleen kuormittaa näitä opetusalan ammattilaisia.

Tulevissa koulu-uudistuksissa on tärkeää vahvistaa edelleen koulujärjestelmän eri tasojen välistä vuorovaikutusta

Tulokset tarkoittavat ensinnäkin sitä, että opetussuunnitelman perusteiden uudistamisprosessissa on paljon onnistuneita elementtejä: Virkamiehet tunnistavat koulujärjestelmän eri tasojen merkityksen ja nimesivät monipuolisesti erilaisia säätelijöitä. Uudistuksen strategiassa näytti niin ikään yhdistyvän tasapainoisella tavalla muutosten johtamisen ja yhteisen tiedonrakentelun käytännöt. Kouluhallinnon virkamiehet arvioivat uudistuksen myös pääosin onnistuneeksi.

Koulujärjestelmän eri tasojen yksipuolisiin rooleihin opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa on kuitenkin syytä tarttua tulevia koulu-uudistuksia suunniteltaessa. Tulosten perusteella tasojen välistä vuorovaikutusta on tärkeää lisätä jo opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa. Opetushallituksen selvityksen (kts. linkki) mukaan myös kentän toimijat arvostavat avoimuutta ja kommentointimahdollisuuksia, ja toivovat lisää yhteistä pohdintaa ja osallistumisen mahdollisuuksia. Erityisen tärkeää on, että eri tasojen edustajat pohtivat yhdessä, mitä uudistetaan (tavoitteet) sekä sitä miten uudistetaan (keinot).

 

Lue lisää tutkimuksestamme:

Tikkanen, L., Pyhältö, K., Soini, T., & Pietarinen, J. (2017). Primary determinants of a large-scale curriculum reform: National board administrators’ perspectives. Journal of Educational Administration, 55(6), 702–716, https://doi.org/10.1108/JEA-10-2016-0119

Teksti: Lotta Tikkanen

Kuva: Pixabay

Organizing the IX Conference on Childhood Studies May 10 –12, 2021

 

Our research group has been a part of organizing the IX Conference on Childhood Studies “Childhood and Time” that will be held online on May 10 –12, 2021.

The conference is organized in collaboration with our colleagues from the Tampere Centre for Childhood, Youth and Family Research PERLA, the Finnish Society for Childhood Studies and Tampere university faculty of Education and Culture and faculty of Social Sciences.

Organizing the conference has been an interesting journey as it was first planned to be held live in Tampere during the spring of 2020 but then postponed for a year and now organized online.

Over 400 participants have registered and we are really excited. The presentations include very interesting insights into the field of childhood studies. The keynote speakers Prof. Veronica Pacini-Ketchabaw, Prof. John Potter and Prof. Kaisa Vehkalahti as well as the Panel discussion by Prof. Erica Burman, Dr. Stephanie Olsen, Prof. Spyros Spyrou and Prof. Hanne Warming will be very interesting to hear. We are also eager to see how the online implementation works.

Find out more from the conference website: https://events.tuni.fi/childhood-2020/

Tutkimusryhmämme on mukana harrastustoiminnan Suomen mallin pilotoinnissa

 

Opetus- ja kulttuuriministeriö rakentaa harrastustoiminnan Suomen mallia yhdessä kuntien kanssa. Suomen mallin tavoitteena on tuoda harrastustoimintaa koulupäivän yhteyteen. Kokeilun taustalla on ajatus harrastustoiminnan vaikutuksista hyvinvointiin ja yhdenvertaisuuteen, mallia on otettu Islannista. Suomen mallin pilotoinnissa on mukana myös Lempäälän kunta laajalla ”Harrastava koululainen” -hankkeellaan ja tutkimusryhmämme osallistuu pilottiin arvioinnin ja kehittämisen tukena.

Keskeisenä lähtökohtana Suomen mallille ja Lempäälän ”Harrastava koululainen” -hankkeelle on harrastustoiminnan mahdollistaminen kaikille lapsille ja nuorille.  Toiminnan perustana hyödynnetään Opetus -ja kulttuuriministeriön toteuttamaa laajaa oppilaiden harrastustoivekyselyä. Oppilaille annetaan mahdollisuus vaikuttaa harrastuskerhojen toimintaan ja niihin osallistuminen on täysin vapaaehtoista.

Harrastustoiminnan liittäminen koulupäivän yhteyteen voi tuottaa paljon uudenlaista yhteistyötä ja tuoda formaalia ja informaalia oppimista lähemmäs toisiaan. Harrastuskerhoja järjestetään yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa, mutta kerhoja tulevat ohjaamaan myös koulujen omat ohjaajat.  Uuden toiminnan integroiminen koulupäivän yhteyteen ei ole kuitenkaan täysin mutkatonta. Toiminnan jatkuvuuden ja kehittämisen kannalta on tärkeää saada eri toimijaryhmien ääni kuuluviin, eli miten lapset ja nuoret itse, heidän vanhempansa ja kerhojen ohjaajat, opettajat ja rehtorit kokevat toiminnan järjestämisen.

Tutkimusryhmämme tehtävänä on tuottaa tietoa kehittämistyön tueksi. Keskeisinä tarkastelun kohteina harrastustoiminta lasten koetussa hyvinvoinnissa, ohjaajien ammatillisuuden kehittäminen ja toimivien rakenteiden selvittäminen perheiden ja koulun näkökulmasta.

Lue lisää Lempäälän hankkeesta: https://www.lempaala.fi/uutiset/harrastava-koululainen-lempaala-mukana-harrastamisen-suomen-mallissa/

IRDE webinar: Curriculum Change Across Europe

Inspiring and thought-provoking discussion on curriculum change and COVID yesterday with colleagues from Czech Republic, Cyprus, Portugal, England and Ireland. Despite the national differences we face such a similar problems and share the concern of our students. This collaboration will continue.

New book on Curriculum Making in Europe available!


We are happy to have been a part of editing this new book Curriculum Making in Europe –
Policy and Practice Within and Across Diverse Contexts

emerald2-9781838677381

(more…)