Opetussuunnitelmauudistukset suuntaavat ja aktivoivat pitkäjänteistä koulun kehittämistä. Koulun kehittämisen onnistuminen riippuu pitkälti siitä, missä määrin tällaiset uudistukset tukevat opettajien ja rehtoreiden mahdollisuuksia oppia uusia, aiempaa toimivampia ajattelu- ja toimintatapoja sekä siitä, miten opetusalan ammattilaiset jaksavat sitoutua kehittämiseen ja uusien käytäntöjen ylläpitämiseen koulun arjessa. Oppimista ja jaksamista tukevat koulu-uudistukset eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys: Koulu-uudistukset toteutuvat vain harvoin siinä muodossa ja laajuudessa kuin on aiottu. Toisin sanoen tavoitteiden suuntaista oppimista ei välttämättä tapahdu siinä määrin kuin on toivottu. Koulu-uudistusten tiedetään usein myös lisäävän opettajien ja rehtoreiden kokemaa kuormittumista sen sijaan, että ne tukisivat opetusalan ammattilaisten jaksamista. Keskeinen kysymys on, miten opetussuunnitelmauudistuksissa voidaan tukea samanaikaisesti opetusalan ammattilaisten oppimista ja jaksamista?
Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää oppimisen ja jaksamisen välistä suhdetta opetussuunnitelmauudistuksessa. Erityisesti halusimme ymmärtää vastavuoroisen koulun kehittämisen strategian mahdollisuuksia edistää yhteisöllistä oppimista ja jaksamista. Toisin sanoen halusimme tietää, voidaanko avoimiin ja selkeisiin muutoksen johtamisen käytäntöihin sekä eri toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen nojaavalla tavalla organisoida opetussuunnitelmauudistus tukea yhteisöllistä oppimista ja jaksamista koulu-uudistuksessa. Lisäksi tavoitteena oli ymmärtää, millainen merkitys kuormittavuuden yhteissäätelykeinoilla on koulun kehittäjien kuormittumisen ja yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksien kannalta. Tutkimuksemme aineisto muodostui paikallistason opetussuunnitelmatyöstä vastaavien toimijoiden (N=550) vastauksista (vastaajista lisätietoa täällä).
Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että vastavuoroinen koulun kehittämisen strategia oli yhteydessä koettuihin yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksiin. Muutoksen johtamisen ja yhteisen tiedonrakentelun käytäntöihin nojaava koulun kehittämisen strategia näytti näin ollen edistävän uusien toimintatapojen rakentamista ja niiden ylläpitämistä koulun arjessa. Tämä tarkoittaa sitä, että koulun kehittämisen keinoilla on oppimisen kannalta väliä: mitä selkeämpi työnjako koulu-uudistuksessa on, mitä paremmin tieto kulkee ja mitä paremmin eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta tuetaan, sitä paremmat näyttävät olevan myös yhteisöllisen oppimisen mahdollisuudet.
Vastavuoroinen koulun kehittämisen strategia näytti olevan hyödyllinen myös jaksamisen kannalta: Se näytti tukevan jaksamista sekä suoraan vähentämällä kehittämisen kuormittavuutta että epäsuorasti edistämällä kuormittavuuden yhteissäätelykeinojen oppimista. Eli avoimet muutoksen johtamisen käytännöt sekä mahdollisuudet osallistua yhteiseen tiedonrakenteluun olivat yhteydessä paitsi vähäisempään stressiin kehittämistyössä, myös siihen, missä määrin paikallisesta opetussuunnitelmatyöstä vastaavat toimijat oppivat säätelemään yhdessä kehittämisen kuormittavuutta.
Kuormittavuuden yhteissäätelykeinoilla näytti niin ikään olevan moniulotteinen rooli opetussuunnitelmauudistuksessa. Ensinnäkin koulun kehittäjien kyvykkyys tukea toisiaan ja rajoittaa tarvittaessa työmääräänsä näytti vähentävän kehittämisen kuormittavuutta. Toiseksi tällainen kehittämisen kuormittavuuden säätelyosaaminen oli yhteydessä myös yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksiin. Näyttää siltä, että koulu-uudistuksen sivutuotteena voidaan oppia kuormittavuuden yhteissäätelykeinoja, jotka paitsi tukevat jaksamista uudistuksissa, edistävät myös sitoutumista koulun kehittämiseen ja uusien toimintatapojen ylläpitämiseen koulun arjessa.
Vastavuoroinen koulun kehittämisen strategia ja kuormittavuuden yhteissäätelykeinot tukevat yhteisöllistä oppimista ja jaksamista koulu-uudistuksessa.
Tulokset viittaavat siihen, että oppiminen ja jaksaminen ovat kietoutuneet toisiinsa koulun kehittämisen strategian ja kuormittavuuden yhteissäätelykeinojen kautta. Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että oppimista ja jaksamista on pyrittävä edistämään yhtä aikaa myös sitä, että jaksamista ja oppimista voidaan tukea samoilla keinoilla. Koulun kehittäminen voi samanaikaisesti edistää yhteisöllistä oppimista ja toimijoiden jaksamista sekä kuormittumisen yhteissäätelykeinojen oppimista, kun kehittämistyössä huomioidaan seuraavat asiat:
- Muutoksen johtaminen on kehittämisen keskiössä. Johtamisessa tulee painottaa selkeää työnjakoa ja panostaa tehokkaaseen tiedonkulkuun.
- Osallisuus yhteiseen tiedonrakenteluun on tärkeää. Kehittämistyön järjestämisessä tulee huomioida kaikkien keskeisten toimijaryhmien näkemykset ja asiantuntemus ja hyödyntää niitä kehittämistyössä. Toimijoiden välistä vuorovaikutusta tulee tukea ja kaikkia keskeisiä toimijaryhmiä kannattaa kuunnella. Myös radikaaleilta tuntuvista ideoista on tärkeää keskustella yhdessä.
- Kuormittavuuden säätelyosaamiseen panostaminen kannattaa. Opetusalan ammattilaisten osaaminen säädellä työnsä kuormittavuutta yhdessä näyttää edistävän niin jaksamista kuin yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksia. Niinpä on tärkeää järjestää toimijoille mahdollisuuksia tukea toisiaan kehittämistyön haasteissa sekä rajata kehittämistyötä ja rauhoittaa tarvittaessa työtahtia.
Näillä eväillä koulua on mahdollista kehittää kestävällä tavalla eli ilman että se kuluttaa loppuun koulun kehittäjien voimia vaan itseasiassa auttaa tunnistamaan ja rakentamaan uusia voimavaroja. Tällaisilla voimavaroilla on taipumus kasaantua ja ruokkia myös uusien voimavarojen rakentamista ja hyödyntämistä.
Lue lisää tutkimuksestamme:
Tikkanen, L., Pyhältö, K., Pietarinen, J., & Soini T. (2020). Lessons learnt from a large-scale curriculum reform: the strategies to enhance development work and reduce reform-related stress. Journal of Educational Change, 21, 543–567 DOI: 10.1007/s10833-019-09363-1
Teksti: Lotta Tikkanen
Kuva: Lili Popper on Unsplash