Maailman muuttuessa on tärkeää, että peruskoulua päivitetään vastaamaan lasten ja yhteiskunnan tarpeisiin. Opetussuunnitelmauudistus on yksi tärkeimpiä välineitä koulun toiminnan kehittämiselle, mutta usein uudistukset eivät onnistu tuomaan muutoksia luokkahuoneeseen. Suomessa peruskoulun uudesta opetussuunnitelmasta ja koulun tulevaisuuden suunnasta on käyty viime aikoina paljon keskustelua. Tutkimuksessamme tarkastelimme paikallisten opetussuunnitelmatyöryhmien jäsenten näkemyksiä uusista opetussuunnitelman perusteista sekä arvioita uudistuksen vaikutuksesta koulun kehittämiseen.
Yhtenä esteenä kansallisten opetussuunnitelmauudistusten etenemiselle voi olla se, että paikalliset opetusviranomaiset tai koulujen henkilökunta eivät koe uutta kansallista opetussuunnitelmaa johdonmukaiseksi, toimivaksi tai mahdolliseksi toteuttaa. Esimerkiksi uuden peruskoulun opetussuunnitelman (2014) korostama käsitys osallistuvasta ja itseohjautuvasta oppilaasta on saanut julkisessa keskustelussa osakseen myös kritiikkiä. Koulun kehittämisen tutkimuksissa on myös todettu, että pitkäjänteinen ja johdonmukainen kehittäminen on hyödyllisempää kuin yksittäiset, nopeasti vaihtuvat ja kenties keskenään huonosti yhteensopivat kehittämisprojektit. Siksi on tärkeää, että opetussuunnitelman perusteet kansallisena ohjaavana viitekehyksenä ovat johdonmukaiset ja linjakkaat kaikkien koulun toimijoiden näkökulmasta.
Opetussuunnitelman johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä voidaan kuvata myös opetussuunnitelman koherenssin käsitteellä. Tutkimusryhmämme on vasta julkaistussa tutkimuksessa selvittänyt näkemyksiä uusista peruskoulun opetussuunnitelman perusteista (2014) kolmella koherenssin ulottuvuudella:
1) Tavoitellun suunnan johdonmukaisuus
2) Opetusta eheyttävä lähestymistapa
3) Tavoitteiden, sisältöjen ja arvioinnin linjakkuus
Vastaajajoukkoon kuului 550 osallistujaa paikallisista opetussuunnitelmatyöryhmistä 12 eri alueelta Suomesta. Työryhmät osallistuivat paikallisten opetussuunnitelmien laatimiseen, kansallisten opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Työryhmien jäsenet edustivat yhteensä 54 kuntaa ympäri Suomea, sillä osalla alueista paikallista opetussuunnitelmaa tehtiin kuntien välisessä tai seutukunnallisessa yhteistyössä. Vastaajiin kuului suurimmaksi osaksi opettajia ja rehtoreita, sekä lisäksi kunnallisia opetustoimen johtajia, koordinaattoreita ja muita kasvatuksen ammattilaisia. Vastaajat täyttivät kyselylomakkeen, jolla kartoitettiin näkemyksiä kansallisten opetussuunnitelman perusteiden yhtenäisyydestä sekä uudistuksen vaikutuksista.
Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että seutu- ja kuntakohtaisia opetussuunnitelmia kehittämässä olleet vastaajat näkivät uudet opetussuunnitelman perusteet kaiken kaikkiaan melko yhtenäisinä ja linjakkaina. Erityisen selvästi opetussuunnitelman koettiin eheyttävän opetusta ja oppimista, esimerkiksi kannustamalla aktiivisten ja osallistavien opetusmenetelmien käyttöä. Opetustapojen muutos onkin ollut yksi eniten esillä olleista asioista myös mediassa. Lisäksi opetuksen tavoitteiden, sisältöjen ja arvioinnin välinen linjakkuus koettiin melko onnistuneeksi. Sen sijaan opetussuunnitelman tavoitellun suunnan johdonmukaisuudesta ja selkeydestä mielipiteet olivat jakautuneempia, esimerkiksi sen suhteen kuinka onnistuneesti opetussuunnitelma rajaa ja selkiyttää koulun ja opettajan työtä. Vaikuttaa siis siltä, että paikallisten työryhmien jäsenet kokivat opetussuunnitelman selkeäksi sen suhteen, millaista opettamista ja oppimista kouluissa tulisi tavoitella, mutta muutoksen suurten linjausten suunnasta oltiin hieman epävarmempia.
Tärkeää on se, että vastaajien näkemykset opetussuunnitelman perusteiden yhtenäisyydestä näillä kolmella koherenssin ulottuvuudella olivat vahvasti yhteydessä heidän arvioihinsa opetussuunnitelmauudistuksen vaikutuksesta koulujen kehittämiseen. Koulun kehittämisen vaikutuksiin sisältyivät muun muassa se, kuinka tehokkaasti uudistus auttaa kouluja ratkaisemaan arjessa kohdattuja ongelmia ja saa opettajat sitoutumaan kehitystyöhön. Toisin sanoen uuden opetussuunnitelman yhtenäisyys näyttää tukevan koulun kehittämistä paikallisten opetussuunnitelmatyöryhmien näkökulmasta. Tulos viittaa siihen, että tukeakseen paikallisten opetussuunnitelmien laatimista ja yhä edelleen uudistuksen mukaista koulujen kehitystyötä, kansallisten opetussuunnitelman perusteiden tulisi olla koulun toimijoiden näkökulmasta koherentit eli yhtenäiset kolmella tapaa: 1) suunnaltaan johdonmukaiset, 2) opetusta ja oppimista eheyttävät, sekä 3) opetuksen tavoitteiden, sisältöjen ja arvioinnin suhteen linjakkaat.
Kunnissa positiivisesti vastaanotettu opetussuunnitelmauudistus pääsee siis todennäköisesti leviämään myös koulujen arkeen. Mikäli kunnassa ei koeta opetussuunnitelmaa johdonmukaiseksi, linjakkaaksi tai toteuttamisen arvoiseksi, jää opetussuunnitelmauudistus helposti vain muodolliseksi koulujen toiminnan säilyessä ennallaan. Kunnissa kannattaisikin paikallisia opetussuunnitelmia kehitettäessä varata riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia yhteisten ja johdonmukaisten käsitysten rakentamiseen sekä opetussuunnitelman käsittelemiseen. Lisäksi kehittämisen etenemistä kannattaisi arvioida jo kehitystyön aikana siitä näkökulmasta, kuinka selkeänä ja toteutettavana paikallistasolla työskentelevät kasvatuksen ammattilaiset opetussuunnitelman näkevät. Koska johdonmukaisuus opetussuunnitelman tavoittelemassa suunnassa nähtiin heikoimmaksi koherenssin osa-alueista, jatkossa kenties yhä laajempi yhteinen keskustelu myös kansallisella tasolla uudistusprosessin valmistelusta alkaen voisi edistää yhteisten tavoitteiden jakamista.
Teksti: Jenni Sullanmaa
Kuva: Mari Käki
Perustuu artikkeliin:
Sullanmaa, J., Pyhältö, K., Pietarinen, J. & Soini, T. (2019). Curriculum coherence as perceived by district-level stakeholders in large-scale national curriculum reform in Finland. The Curriculum Journal, doi: 10.1080/09585176.2019.1607512)