Rehtorit ovat vastuussa muun muassa opettajien työhyvinvoinnista ja koulun perustehtävän toteutumisesta. Jotta rehtorit voisivat pitää huolta oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnista ja oppimisesta, heidän tulee myös jaksaa työssään. Näin ollen rehtoreiden työuupumus on vakava ongelma paitsi rehtorille itselleen myös koko työyhteisölle ja lopulta oppilaiden oppimiselle. Millaista rehtoreiden työuupumus oikeastaan on? Miten rehtoreiden uupumusriskiä voitaisiin vähentää?
Tutkimme työuupumusriskiä yhdistelmänä rehtoreiden kokemaa työstressiä, työperäistä väsymystä, kyynistymistä ja riittämättömyyden tunteita. Tarkastelimme, millaisia työuupumusriskin tyyppejä rehtoreilla ja muilla johtamistehtävissä olevilla opettajilla voidaan tunnistaa. Lisäksi tutkimme sitä, missä määrin he hyödyntävät ennakoivia kuormittavuuden itsesäätelystrategioita. 2310 kyselyyn vastanneen opettajan joukosta valitsimme ne opettajat, joilla oli koulun johtamiseen liittyviä työtehtäviä (N=420) (jatkossa: rehtorit). Lähestyimme aineistoa yksilökeskeisesti, eli sen sijaan, että olisimme tarkastelleet työuupumusoireiden yhteyttä kuormittavuuden säätelyyn yleisesti, tutkimme, millaisia erilaisia työuupumusriskin tyyppejä voidaan tunnistaa ja missä määrin näihin tyyppeihin sijoittuvat rehtorit hyödyntävät ennakoivia itsesäätelystrategioita.
Rehtoreiden työuupumusriski rakentuu yksilöllisesti
Yhtäältä tutkimuksemme tulokset kertoivat rehtoreiden hyvinvoinnin tilasta varsin hyviä uutisia: suurin osa rehtoreista näyttää jaksavan työssään hyvin tai kohtuullisen hyvin. Toisaalta saimme selville, että rehtoreiden työuupumuksen riski vaihtelee matalasta korkeaan. Erilaisia työuupumusriskin tyyppejä oli neljä, ja niissä oli laadullisia eroja:
- Matalan työuupumuksen riskin profiiliin sijoittui noin kolmannes tutkimukseen osallistuneista rehtoreista (n = 147, 35%). He raportoivat matalia työstressin ja työuupumusoireiden tasoja.
- Keskinkertaisen työuupumusriskin profiilissa (n = 103, 25%) korostui kyynistyminen työyhteisöä kohtaan, joskin kaikki työuupumuksen oireet ja työstressi olivat kohtalaisella tasolla.
- Kasvaneen työuupumuksen riskin profiiliin sijoittuneiden rehtoreiden (n = 114, 27%) työstressin ja työperäisen väsymyksen tasot olivat selvästi kohonneet.
- Korkean työuupumusriskin profiiliin sijoittui vähiten rehtoreita (n = 55, 13%). He raportoivat muihin profiileihin verrattuna korkeimpia työuupumusoireiden ja työstressin tasoja.
Koulu on monimuotoinen työympäristö rehtoreille ja opettajille, ja työuupumuksen on osoitettu rakentuvan ratkaisemattomista haasteista työn eri osa-alueilla; kyynistyminen liittyy ammatillisen yhteisön vuorovaikutuksen haasteisiin, riittämättömyyden tunteet opettaja-oppilas-vuorovaikutukseen ja työperäinen väsymys pääasiassa yleiseen työn määrällisen ylikuormitukseen. Näin ollen tulokset tarkoittavat käytännössä sitä, että rehtoreiden välillä on yksilöllistä vaihtelua siinä, minkä työn osa-alueen he kokevat erityisen kuormittavana. Osa rehtoreista näyttää kuormittuvan ensisijaisesti työyhteisön vuorovaikutuksen haasteiden vuoksi. He raportoivat pettyneensä opettajayhteisön tapaan hoitaa yhteisiä asioita ja kokivat itsensä ulkopuolisiksi työyhteisössään. Sen sijaan osa rehtoreista koki olevansa aivan lopussa ja raportoi joutuvansa työskentelemään usein liian lujasti. Heidän kuormittumisensa liittyi yleisesti työhön. Osa rehtoreista koki kaikkia työuupumusoireita verrattain runsaasti.
Jaksamisen säätely edellyttää monipuolisten strategioiden osaamista
Rehtorin työuupumusriskin taso oli yhteydessä siihen, missä määrin rehtorit hyödynsivät ennakoivia itsesäätelystrategioita: rehtorit, joiden työuupumusriski oli matala, raportoivat osaavansa rajata työtehtäviään ja työtahtiaan ja luottivat kykyihinsä selvitä työnsä haasteista. Näiden ennakoivien strategioiden hyödyntäminen oli sitä vähäisempää, mitä suurempi työuupumusriski oli. Rehtoreiden itsesäätelystrategioiden toimivuus työuupumusriskin puskuroimiseen vaihteli edelleen sen mukaan, mitkä työuupumuksen oireet rehtoreilla korostuivat. Ennakoivien itsesäätelystrategioiden hyödyntäminen oli aktiivisinta niissä työuupumusriskin profiileissa, joissa raportoitiin matalimpia työstressin ja työperäisen väsymyksen tasoja. Itsesäätelystrategioiden yhteys kyynistymiseen ei sen sijaan ollut yhtä suoraviivainen. Toisin sanoen oman toiminnan säätely, esimerkiksi työtahdin hidastaminen ja työmäärän rajaaminen, näyttää siis ehkäisevän rehtorin työperäistä väsymystä, mutta ei niinkään kyynisiä asenteita työyhteisöä kohtaan.
Rehtoreiden työuupumusriskin ja sen lähteen tunnistamisen apuna voidaan tarkastella, millaisia oireita rehtori kokee: Jos rehtori kokee usein joutuvansa työskentelemään liian lujasti, työhuolet tuntuvat pyörivän mielessä vapaa-aikana tai hän ei usko, että jaksaisi nykyisellä työtahdilla eläkeikään, on todennäköisesti kyse siitä, että rehtori kokee työn määrän liialliseksi. Jos taas rehtori kokee ensisijaisesti olevansa pettynyt opettajayhteisön toimintatapoihin tai hän
tuntee itsensä ulkopuoliseksi työyhteisössä, häntä todennäköisesti kuormittaa eniten työyhteisön vuorovaikutuksen haasteet. Yksikin työuupumusoire voi johtaa vakavaan työuupumukseen, joten kaikkiin oireisiin tulee puuttua etsimällä sopivat keinot niiden vähentämiseksi. Työperäiseen väsymykseen näyttävät tehoavan hyvin työtahdin rauhoittaminen ja työmäärän rajaaminen. Rehtorin kyynisten asenteiden ehkäiseminen näyttää sen sijaan olevan erityisen haastavaa. Kyynistyminen ei myöskään ole vain rehtorin oma ongelma, vaan rehtorin etääntymisestä ja negatiivisista asenteista voi pahimmillaan kärsiä koko koulu; rehtorin uupumus voi levitä kyynisten asenteiden kautta koko työyhteisöön ja mahdollisesti jopa oppilaille. Aiempi tutkimus on osoittanut, että ennakoivat yhteissäätelystrategiat, kuten vastavuoroinen sosiaalinen tuki työyhteisössä, toimivat opettajien kyynistymisen puskuroimiseen, joten niistä voi olla etua myös rehtoreiden työuupumusriskin vähentämisessä. Monipuolisten ennakoivien kuormittavuuden säätelystrategioiden oppimista on tärkeää edistää osana opettajankoulutusta sekä opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutuksia.
Lue lisää:
Tikkanen, L., Pyhältö, K., Pietarinen, J., & Soini T. (2017). Interrelations between principals’ risk of burnout profiles and proactive self-regulation strategies. Social Psychology of Education, 20(2), 259–274. https://doi.org/10.1007/s11218-017-9379-9
Teksti: Lotta Tikkanen
Kuva: Mari Käki